Mittoja | Modifikaatioita | Apsidin merkitys | Teltan väri | Pystytys | Kalustus ja käyttö | Tiskaamisesta | Keitin | Linkit
Jo vuosia helsinkiläisessä tunturikerho Kavtsissa on sovellettu talviretkeilyyn Kyösti Lamminjoen kehittelemää menetelmää, jossa telttaa lämmitetään keittimellä. Kavtsin Kösäköt ovat oikeastaan 60-luvun Sopu-telttoja, joihin on lisätty vedenpitävä ulkoteltta. Niissä on omat etunsa ja puutteensa nykytelttoihin verrattuna. Kösäkköön on asennettu tuuletuspiippu läpi sekä sisä- että ulkoteltan. Piippu ei näyttäisi olevan aivan välttämätön, jos tuuletusaukot teltassa muuten riittävät. Nykyisissä kaupallisissa telttamalleissa on vakiona melkeinpä liiankin hyvä tuuletus, niin kuin tässä esiteltävässä Sherpa Domessa. Siinä aukkoja on jouduttu jopa ompelemaan umpeen. Sherpa Dome on hiukan korjattuna varsin hyvä vaihtoehto alkuperäiselle Kösäkölle.
Sherpa Dome on klassinen nelikaarinen geodeetti, jossa on kaksi keskenään symmetristä oviaukkoa ja apsidia. Se on ollut Tatonkan tuotannossa jo pitkään. Ensimmäinen malli tuli myyntiin vuoden 1990 tienoilla. Sitä on valmistettu erivärisinä versioina ja se on kokenut pieniä muutoksia, mutta pääpiirteissään se on vanha konstruktio. Hyttysverkoilla varustettuja ilmastointiaukkoja on uudessa teltassa neljä, mutta niitä ei voi sulkea. Ulkoteltan helma nousee viitisen senttiä irti maanpinnasta, eikä helmassa ole lumiliepeitä. Sisäkatossa on vain neljä kiinnityslenkkiä kattoverkkoa varten. Testeissä ja vertailuissa TSD ei ole pärjännyt. Erä-lehden telttatestissä 4/2002 se, tai oikeastaan sen Plus-malli sijoittui viimeiseksi. Sen huonoina puolina pidettiin epäyhtenäisistä kaarikanavista johtuvaa hankalaa pystytystä ja painoa. Kaarikanavat ovat nykyisin yhtenäiset ja pystytys sujuvaa. Paino on mikä on, eipä tällaista geodeettia ole tarkoitettukaan selässä kannettavaksi. Ominaisuuksiensa puolesta rankkasin itse teltan ykköseksi, enhän muuten sitä olisi ostanutkaan. Saksalaisessa Outdoor-lehdessä Sherpa Dome (niin ikään Plus-malli) sai miinusmainintoja siitä, että se ei ole lumitiivis (schneedicht). Ei olekaan, siksi rupesinkin ompelutöihin. Parilla pikku lisäyksellä sain siitä halvalla oivallisen teltan itselleni. Kaksi henkilöä majailee teltassa ylellisen väljästi. Kolmaskin siihen helposti mahtuisi, mutta ei enää neljää täysikokoista, vaikka jollakin nettisivulla niin väitetäänkin. Ovissa on vetoketjujen lisäksi tarrakiinnitys, joten vetoketjujen jäätyminen ei ole kovin kohtalokasta. Teltta on erittäin siistiä työtä, Vietnamissa valmistettu. Tatonka Sherpa Dome on hinnaltaan hyvin edullinen, mutta sitä ei tuoda Suomeen. Sen hinta-laatu -suhde on erinomainen. Itse tilasin telttani syksyllä 2004 Pieperiltä Saksasta ja maksoin siitä 306,20 €. Mukana summassa ovat Himmeltasche (kattoverkko) ja lähetyskulut. Hinnat näyttäisivät siitä hiukan nousseen, mutta pikku surffailu netissä varmasti kannattaa aina. Tatonka Sherpa Dome on painava vaellusteltaksi – punnittuna kesävarustein 4,6 kg ja
talviteltaksi muutettuna 4,8 kg – mutta ahkiossa se kulkee helposti, samoin kuin
kesäisillä kanoottiretkillä inkkarissa. Melontaretkien
majoitteeksi Sherpa Dome onkin erityisen sopiva. Sen helleominaisuudet ovat
erinomaiset ja sen saa pystyyn tarvittaessa ilman minkäänlaisia kiinnityksiä
maakiiloilla. Sisäteltta on suurelta osalta pelkkää hyttysverkkoa ja verkko on
riittävän harvaa, että siitä ilma pääsee helposti läpi, päinvastoin kuin esim.
Hillebergin liian tiuhaan kudotusta verkosta. Koska
kaarikanavat ovat kiinni sisäteltassa, se pysyy pystyssä itsenäisesti.
Ulkoteltan voikin asetella siten, että se on vain osittain päällä aurinkoa
varjostamassa. Saksalainen postimyyntiliike Globetrotter on poistanut Sherpa Domen vuoden 2005 valikoimastaan. (Plus-mallia myydään edelleen normaalisti.) Teltan mitat olivat vuosikausia Globen luettelossa virheelliset. Eipä ole sitten ihmekään, että kauppa ei sen kohdalla ehkä sujunut. Kukapa ostaisi sellaista telttaa, jonka sisäpituus on vain 200 cm. Näin Globen sivuilla ja luetteloissa väitettiin, vaikka oikea mitta on koko ajan ollut 220 cm, eli keskimääräistä enemmän. Toisaalta Tatonkan omakin mittapiirros on virheellinen. Todellisuudessa pohjan muoto on hiukan edullisempi kuin kuva antaa ymmärtää. Lisäksi Tatonkan valokuvista puuttuvat sivujen tuuletusräppänät.
Vaikka Sherpa Dome on hyvä teltta, niin sellaisenaan se ei suinkaan ole valmis talvitelttailuun, jossa on tarkoitus lämmittää sisätilaa keittimellä. Neljä isoa tuuletusaukkoa ja alareunan ilmarako saavat aikaan sen, että pienelläkin tuulella teltasta puhaltaa ilma läpi, eikä lämpö pysy sisällä. Lumi pääsee aukoista myös pyryttämään sisälle, vaikka hyttysverkot mahdollisesti estävätkin sen pääsyn aivan sisätelttaan asti. Talvikäyttöön lumiliepeet ovat välttämättömät. Niitten leveydeksi näyttäisi kokemuksen mukaan riittävän 20 cm. Materiaali voi olla melkein mitä kangasta tahansa, mutta päädyin tilaamaan Greendoorilta sitä samaa polyuretaanipinnoitettua polyesteriä, mistä Tatonkan ulkotelttakin on tehty. 1,5 x 1,5 metrin pala maksoi 19 euroa postimaksuineen. Se riitti lumiliepeisiin teltan ympäri ja vielä jäi ainetta oviaukkojen hyttysverkkojenkin ompelemiseen umpeen. Ovikaistaleitten yläosat ovat Sherpa Domessa hyttysverkkoa, eikä niitä ole mahdollista kokonaan sulkea. Tein verkkoaukon kokoiset paikat ja ompelin ne kylmästi hyttysverkkojen päälle, ovet umpeen. Verkot jätin paikoilleen, mutta ne olisi aivan hyvin voinut poistaa kokonaan. Tuuletusta varten ovien yläosaa saa silti edelleenkin avatuksi vetoketjuja avaamalla. Hyttysverkkoahan ei niissä talvella tarvita. Eikä muuten kesälläkään. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä virkaa hyttysverkoilla on ulkoteltassa. Sen avoimesta alareunasta hyönteisillä on kuitenkin aivan vapaa pääsy ulkoteltan sisäpuolelle ja sisäteltassa on kuitenkin omat hyttysverkkonsa. Sivuilla olevista tuuletusaukoista poistin räystään jäykisteen ja venytin sen paikalle jämäkän kuminauhan. Näin sain tuuletusaukot lähes suljetuiksi, mutta ne saa tarvittaessa helposti taas auki laittamalla sormenmittaisen tikun pitämään reikää avoimena. Kuminauha vetää nauhakujansa rypyille, joten aukko ei kuitenkaan sulkeudu aivan tiiviisti. Tuulella räystään alta tuntuukin tulevan hiukan vetoa telttaan, mutta siitä ei ensikokeiluissa tuntunut olevan kovin paljon haittaa. (Lisäys 22.2.2006: Ompelin sivuräppänät kokonaan kiinni, enkä ole kaivannut niitten avaamista uudelleen. Seuraavan kesän ukkosmyrskyssä tuli todetuksi, että teltan tuuletusaukkojen on todellakin syytä olla kokonaan suljettavat.)
Telttaan saa lisävarusteena kuivatusverkon kattoon. Sen lisäksi piti ommella runsaasti kiinnityslenkkejä sisäteltan kattoon kuivatusnaruja varten. Ne ovatkin tarpeen, koska Tatonkan Himmeltasche on surkean pieni, vain noin 40 x 50 cm. Kattoon ripustettuna ja keittimen jopa 40 asteen lämmössä reissussa kastuneet varusteet kuivahtavat nopeasti, joten ylimääräisiä vaihtovarusteita ei tarvitse kastumisen varalta ottaa mukaan. Kösä-telttailija ei kärsi huopavuorien tai makuupussin vähittäisestä kastumisesta retken kestäessä, koska varusteet voi helposti kuivattaa teltan lämmössä.
Tatonkan Sherpa Dome -teltasta on olemassa Plus-versio, johon on tehty iso apsidi lisäämällä siihen viides, ylimääräinen kaari. Apsidista on hyötyä vain, jos sitä käytetään kokkaamiseen tai varusteiden säilyttämiseen. Ruuanlaitto on kuitenkin mukavinta tehdä teltassa sisällä, joten suurta apsidia ei tarvita. Riittää, kun lumiset saappaat mahtuvat ovensuuhun apsidin suojiin. Muuta käyttöä apsidilla ei talviteltassa ole. Tilava apsidi lisäisi vain hyödytöntä, mutta silti lämpöä vievää tilavuutta, eikä yksi kolmen kilowatin keitin jaksa lämmittää pakkasella kovin suurta tilaa lämpimäksi. Pohjan kuusikulmaisuudesta johtuen eväs- ja
vaatepussit mahtuvat oikein hyvin sisälle ja loput roinat jätetään yöksi ulos
ahkioihin. Apsidia ei siis tarvita säilytystilaksikaan. Tämän vuoksi
"tavallinen" Sherpa Dome
Tumman sinivihreä näyttäisi olevan suostuin väri teltoissa. Vaikka sellainen ei olekaan kovin räikeä, se erottuu silti selvästi maastosta. Haluttiin sitä tai ei, Helsportin käyttämä sammaleenvihreä on kesällä paljon maastonvärisempi kuin esimerkiksi Hillebergin harrastama sinivihreä. Ihmetyttää kuitenkin tyylikkään kivenharmaan värin lähes täydellinen puuttuminen telttojen värivalikoimista.
Tumma väritys ja kankaan mahdollinen alumiinipinnoite tekevät teltasta sisältä kovin pimeän. Vihreissä ja maastokuvioisissa Kösäköissä joudutaankin käyttämään keinovalaistusta jopa päivällä, jos ovi on kiinni. Talviteltalle luontevin väri olisi tietysti valkoinen, mutta sellaista ei ole kaupallisissa malleissa näkynyt kuin luonnonvärisinä puuvillatelttoina. Valkoisen teltan saa toki teettämällä tai tekemällä sellaisen itse. Ammattinsa osaavaa teltan tekijää en ole kokeiluistani huolimatta ainakaan Helsingistä löytänyt. ("Laatuteltta" ei ole sellainen.) Tatonkan telttoja saa hiekan värisenä, jota kutsutaan nimellä cocoon. Se on vähän kuin khaki, mutta jossakin valaistuksessa paljon vihertävämpi, melkeinpä vaalean oliivin värinen. Se on silmää miellyttävä, luonnonmukainen väri ja riittävän vaalea päästääkseen valoa hyvin lävitseen. Se sopii hyvin käytettäväksi myös kesällä. Sivun kuvissa Sherpa Domen cocoon näyttää eri kuvissa hyvin erilaiselta, vaikka teltta on kaikissa sama.
Hälytysvärejä perustellaan mielellään turvallisuusseikoilla. Punaisen teltan käyttö onkin ymmärrettävää, jos ei todellakaan omista mitään muuta majoitetta kuin sen, joka sattui olemaan mukana Grönlannin ylityksessä. Yllättävän paljon näitä köyhiä ylittäjiä näkyy olevankin. Tai ehkä he vasta suunnittelevat retkeänsä ja haluavat, että muutkin nämä aikeet huomaisivat.
Teltan paikka tampataan suksilla ristiin ja tamppauksen annetaan pakkasessa jähmettyä kantavaksi. Se kestää muutaman minuutin olosuhteista riippuen. Sitä odotellessa telttaa voidaan alkaa jo pystyttelemään sivummalle. Telttaa ei tarvitse kaivaa syvälle hankeen, siitä ei ole mitään hyötyä. Tukeva geodeetti ei kaipaa kuoppaa edes tuulensuojaksi. Kaaret pujotetaan ensiksi kanaviinsa. Se on helppoa, koska Sherpa Domen kaarikanavat ovat yhtenäiset ja kaaret luistavat niissä hyvin. Ne pujotetaan aluksi kaikki läpi kanavistaan. Sitten työnnellään kaarien päät niitä vastaaviin remmien purjerenkaisiin. Telttaa voi pyöritellä kasauksen aikana lumella ympäri ja pysyä itse paikoillaan. Tämä on välttämätöntäkin, jos lumi on upottavaa ja on seistävä koko ajan suksien päällä. Kun sisäteltta on pystyssä, sen päälle viritetään ulkoteltta. Se onnistuu parhaiten myötätuuleen ja siinä vaiheessa pystytyskaverista on eniten apua, mutta onnistuu yksinkin. Teltta nostetaan sitten tampatulle paikalleen ja kiinnitetään apsidien ovensuun remmilenkeistä tarpeeksi pitkillä lumikiiloilla tai suksilla ja sauvoilla lumeen. Puiset lumikiilat ovat kätevät ja kevyet ja ne voi tehdä itse. Lumiliepeitten päälle voi tarvittaessa potkia hiukan lunta, varsinkin tuulen puolelle. "Kokolattiamatot" eli 3 mm umpisolumuovit (esim. Termolon, leveys 1,5 m) asetellaan ensin sisään niin, että ne nousevat 20–30 senttiä seinällekin. Tämä lämmöneristys vähentää seinään koskettavan makuupussin kostumista kondenssivedestä ja vähentää muutenkin vedon tunnetta teltassa. Sitten asetellaan makuualustat paikoilleen maton päälle. Astialaatikko nostetaan päätyseinän viereen makuualustojen väliin ja retkikeitin sen eteen vanerialustansa päälle. Loput varusteet heitellään sisään, ahkiot suljetaan ja sitten voidaankin asettua taloksi. Tuulen suojanpuolen ovesta mennään sisään ja sen vetoketju jätetään yläosastaan viitisen senttiä raolleen. Tuulenpuolen ovi suljetaan kokonaan. Korvausilman rei'istä ei yleensä tarvitse huolehtia, niitä jää teltan helmoihin muutenkin riittävästi. Keittimen säiliöön pumpataan hiukan painetta, polttimeen esilämmityskuppiin annostellaan injektioruiskulla 5–8 ml spriitä ja sytytetään se. Kun sprii on palanut loppuun, sytytetään varsinainen poltin ja hetken kuluttua voidaan alkaa riisua päällysvaatteita pois, vaikka ulkona olisi kovakin pakkanen. Kostuneita varusteita ripustellaan kattoverkkoon ja naruille kuivumaan. Makuupussit levitellään auki lämpiämään. Ruuanlaitto voi alkaa ja sen voi tehdä mukavasti vaikkapa jalat makuupussin sisällä istuen. Yöksi keitin luonnollisesti sammutetaan ja paineet päästetään pois säiliöstä. Herääminen kipakkaan pakkasaamuun on Kösäkössä aivan eri asia kuin niillä fakiireilla, jotka eivät osaa tai halua telttaansa lämmittää. Aamutoimet sujuvat teltassamme tyypillisesti tähän tapaan: Ensimmäiseksi raotetaan makuupussin suuaukkoa sen verran, että käden saa työnnetyksi siitä ulos. Pienellä harjalla rapsitaan oman ja retkikaverin makuupussin pääpuoli puhtaaksi huurteesta. Sitten pumpataan keittimeen hiukan painetta. Mittaruiskuun imaistaan pikkupullosta hiukan Sinolia ja pruutataan se polttimeen. Sytytetään, ja vetäydytään hetkeksi takaisin pussin lämpimään. Kun esilämmitysliekki on sammunut, käsi työnnetään taas ulos pussista, sytytetään polttimen varsinainen liekki ja käännetään se tohottamaan täysille. Taas voidaan vetäytyä torkkumaan makuupussin lämpöön. Kun huurre sulaa ja alkaa tipahdella pisaroina alas katosta, Kösä-telttailija aukaisee raukeana makuupussinsa ja kömpii siitä ulos mukavan lämpimässä. Hän saattaa vain kuvitella, miltä fakiirista tuntuu herätä pakkaskylmään telttaan, josta pitää vielä sonnustautua paksuissa tamineissa ulos aamiaisen laittoon! Koska teltassa on kaksi oviaukkoa,
niin pääpuolen apsidista pääsee näppärästi kauhomaan lunta sulatettavaksi
kattilaan ilman, että jalkopään apsidissa lojuvat hiihtosaappaat olisivat
tiellä. Samasta käden ulottuvilla olevasta oviaukosta saa tiskivedet kaadetuksi
myös apsidin sisällä lumeen ilman, että kattiloitten kanssa pitäisi könytä
sisääntulo-ovelle saakka tai edes ulkoteltan ovea avata. Tämä on suuri etu
tuulessa ja tuiskussa. On vain muistettava kummalta puolelta, vasemmalta vai
oikealta otetaan puhdas lumi ja kummalle tiskivedet kaadetaan.
Arvokasta, suurella vaivalla lumesta sulatettua vettä ei sovi tuhlata: Ensin kaadetaan kuumaa vettä mukiin, jossa tiskataan myös lusikka. Sitten sama vesi kaadetaan lautaselle ja sen tiskauksen jälkeen kattilaan. Pesuainetta ei käytetä, mutta tiskiharja on ehdoton. Mukillisella vettä voidaan tiskata koko astiasto! Lopuksi pyyhitään astiat talouspaperilla kuivaksi. Teltassa sisällä käytettävällä keittimellä on omat vaatimuksensa, joista turvallisuus ei ole vähäisin. Siksi bensiinikeittimet eivät tule kysymykseen. Polttoaineen kanssa läträtessä on aina olemassa vaara, että sitä vuotaa telttaan. Bensiini höyrystyy ja muodostaa vaarallisen, räjähtävän tai leimahtavan ilmaseoksen jo pakkasasteissa, kun taas lamppuöljy höyrystyy vasta noin 40 astetta plussan puolella. Siksi Kösä-telttailijat käyttävät yksinomaan lamppuöljyä polttoaineena. Sitä kuluu telttakuntaa kohden noin 0,7 litraa päivässä eli viisi litraa viikossa, jos kaikki vesi sulatetaan lumesta. Kaasu ja sprii eivät tehottomina sovellu talviteltan lämmittämiseen. Keittimen rakenteellakin on merkitystä. Kun laitetta käytetään teltassa aamuin illoin pitkään, se ei saisi pitää liian häiritsevää ääntä. Monet suositut keittimet ovat liian äänekkäitä jatkuvasti käytettäviksi. Tällaisia ovat Primuksen ja MSR:n polttimet, paitsi ehkä WhisperLite. Parhaita keittimiä talvikäyttöön olisivat hattupolttimia käyttävät KAP-Arctic tai Optimus 11 Explorer, mutta kumpaakaan niistä ei enää valitettavasti valmisteta. Vanha kunnon Optimus 111C Hiker lienee toistaiseksi paras talvipoltin, mitä enää on saatavana. Muita vaihtoehtoja oheisessa taulukossa.
Onkohan
Sorvusoja seuraavaksi Sarvioja, kun se viimeksi oli Sarvijoki? Hillen helle. Vanhan Nallon modifiointia kesän kuumuutta vastaan.
Enontekiö Kunta, joka
vastustaa kansallispuistoa. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
