 Petrolipoltin
keksittiin 1800-luvun lopussa ja Primuksen Frans Lindqvist patentoi sen 1882.
Periaate on se, että petroli kaasuuntuu polttimen lämmöstä, jonka jälkeen
sopivaa ilman ja petrolikaasun seosta suihkutetaan ulos. Siksi poltin täytyy
esilämmittää, ennen kuin se toimii niin kuin pitääkin. Kaasutus aiheuttaa sen,
että palaminen tapahtuu suurelta osin täydellisesti, mikä antaa suuren tehon ja
nokeamattoman liekin.Alkuperäinen poltintyyppi, ns kuppipoltin, jossa polttoaine virtasi kupin pohjaan ja liekki jaettiin vaakasuoralla levyllä, toimi hyvin, mutta aiheutti hirveää melua. Joku nokkela suunnittelija oivalsi, että liekki metelöi vähemmän, jos se tuli ulos monesta pienestä reiästä muutaman ison reiän sijaan. Niin syntyi hattupoltin, jollainen nähdään oheisessa kuvassa. Se on mainio konstruktio, joka on ollut käytössä kohta sata vuotta. Vanhan poltintyypin melu on muisto vain, hattupolttimesta kuuluu vain kodikas suhina. Toki on edelleen keittimiä, jotka käyttävät kuppipolttimissa 1800-luvun tekniikkaa, esim MSR XGK ja Dragonfly. Näitten keittimien käyttäjille suositellaan kuulosuojaimia.
(Käännös Peter Askin ruotsinkieliseltä KAP-Arctic -sivulta Fotogenbrännare) Takaisin Talvitelttailuun |