Minä kokeilin omaan, vuoden 2002 Nallooni muutamia muutoksia. Seuraavassa yritän kertoa, mitä sain aikaan ja millaisin tuloksin.

Sisäteltan takaosan tuuletusräppänä

Tarvikkeiksi hankin kaksi 4 mm:n spiraalivetoketjua, pituus 60 cm, sekä palan hyttysverkkoa. Mielestäni parasta hyttysverkkoa on Tatonkan musta hyttysverkko, 50 denierin Petex, jossa on 256 reikää neliötuumalla. (Tatonkan sivuilla virheellisesti 156 holes/inch².) Tilasin sitä Saksasta Globetrotterilta 1,8 x 3 metrin palasen, hinta 6,95 € + lähetyskulut. Sitä ei tietenkään kannata tilata yksinään, mutta muun ryönän ohessa siitä ei tule niin kohtuuttomia kustannuksia.

Ensimmäiseksi ompelin vetoketjut sisäteltan sisäpuolelle takaseinän saumoja seuraten. Vetoketjut ovat siis koko ompelun ajan kiinni, niitten lukot ylöspäin. Kumpikin ketjun puolisko ommellaan kiinni ja tikki sijoitetaan niitten uloimpaan laitaan. Tässä vaiheessa ei vielä leikata telttaa auki. Näin saadaan avattavan aukon vastinreunat pysymään tarkimmin kohdillaan ja tumpeloitaessa koko toimenpide on vielä mahdollista perua ilman vahinkoa.

Kun vetoketjut on ommeltu paikoilleen, niin niitä avataan sen verran, että niitten alle voidaan pujottaa metalliliuska, esim rautasahan terä ketjun suojaksi. Liuskaa vasten sitten leikataan Nallon kangas halki kuumalla juotoskolvilla. Teräsviivottimen avulla leikkuusta tulee suora. Kuumaleikattu nailonkangas ei purkaudu, eli kankaan reunaa ei tarvitse välttämättä kääntää. En ole huomannut, että kääntämättömillä reunoilla olisi taipumusta mennä ketjun lukon väliin.

Vetelän hyttysverkon leikkaaminen täsmälliseen, mittatarkkaan muotoon varsinkin jostakin epämääräisen muotoisesta tilkusta on aika vaativa tehtävä. Itse onnistuin aivan tyydyttävästi seuraavalla tavalla:

Teippasin verkonpalan alustalle, johon olin piirtänyt tarvittavan kolmiomuodon. Verkosta piti saada kaikki laskokset pois ja reikärivit suoriksi. Kun verkko oli mahdollisimman hyvin paikoillaan, teippasin leveän, kirkkaan pakkausteipin sen leikattavien reunojen päälle. Teippi piti reunan riittävästi ryhdissään.

Sen jälkeen, verkon ollessa vielä alustansa teipattuna, leikkasin verkonpalan irti teipin läpi kuumalla juotoskolvilla ja teräsviivottimella. Teippi jäi vielä kiinni leikatun verkon reunaan estämään sitä venymästä ja muuttamasta muotoaan ompelun aikana.

Verkon asettelussa leikkausalustalle voi tuskin olla liian huolellinen, sillä pienetkin epämääräisyydet näkyvät valmiin tuuletusaukon muodon vetelynä.

Ompelin verkon sitten teipin läpi sisäteltan aukkoon, sen ulkopuolelle. Tämän jälkeen nypin teipin pois. Teippi lähti pois hankalasti vain pieninä palasina. Nyppimistä voisi ehkä jouduttaa käyttämällä jotain liuotinta, esim. tärpättiä, joka ei vahingoittaisi itse kangasta.

Tuuletusluukusta tuli aivan siedettävän siisti ja kesän 2006 helteillä sen tarpeellisuus tuli todetuksi moneen kertaan. Luukku on mitoiltaan hiukan isompi kuin uudessa Nallossa, mutta parempi niin. Vetoketjuilla sitä saa pienennetyksi tarpeen mukaan, tai vaikka kokonaan suljetuksi.

Sisäteltan pystytys ilman ulkotelttaa

Nallon sisäteltan saa pystytetyksi ylläolevan kuvan mukaisesti myös itsenäisesti, ilman ulkotelttaa. Sitä varten tarvitaan neljä kappaletta ylimääräisiä muovikuppeja (stånghållare) kaarien päitten kiinnittämiseksi. Ne maksavat 2,50 euroa (20 SEK) kappale eli yhteensä kympin.

Stånghållaret voi aivan hyvin tehdä itsekin. Löysin kotoa pätkän turvavyöremmiä. Leikkasin sen 8 cm pätkiksi, ompelin pätkät pikku pussukoiksi ja saumaan ompelin kuvan mukaisesti lenkin yhtä pitkästä, mutta ohuemmasta nauhasta. Ei maksanut mitään.

Materiaaliksi kelvannee mikä tahansa tukeva kangas. Pussukat painavat muutaman gramman ja ne voikin jättää sisätelttaan paikoilleen, teltan vakiovarusteiksi. Ne eivät haittaa sisäteltan normaalikäyttöä ulkoteltan kanssa.

Aurinkosuojakalvo

Tehokas keino auringon säteilyä vastaan on levittää heijastava suojakalvo teltan päälle. Kokeilin Tatonkan 160 x 210 cm kokoista pelastuslakanaa (Rettungsdecke, Rescue Sheet), jonka sai retkeilykaupasta hintaan 3,90 €. Se on polyesterikalvolla vahvistettua alumiinifoliota, jonka toinen puoli on kullanvärinen. Tatonkan lakana painaa 70 grammaa. Esim. Vaudella on myös vastaava lakana.

Kiinnitin kalvon teltan kaaritunneleihin sukkapidikkeillä, sukkien pareittain pesuun tarkoitetuilla nipistimillä. Sellaiset ovat paljon jämäkämpiä ja kevyempiä kuin esim pyykkipojat. Pienessäkin tuulessa kalvo helisee ja rapisee, mutta ääni häirinnee aamu-unia paljon vähemmän kuin teltan seinämän läpi paahtava aurinko. Ja kalvo todella toimii. Sen alla on viileässä suojassa kuin holvikellarissa.

Kovaa tuulta kalvo tuskin kestää, mutta silloinhan kalvoa ei tarvita, tuuli jäähdyttänee silloin riittävästi varsinkin, jos Nallon pystyttää ilman ulkotelttaa ja siinä on myös takaosan tuuletusräppänä.